Sunday, November 8, 2009

Minulla on sinua ikävä, äiti!

"Äiti on kielen kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja.
Silloin kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti
- sittenkin vielä kun iäksi lähti."

Tänään poltan kynttilän rakkaan äitini muistolle. Hän nukkui ikiuneen tasan 11 vuotta sitten sairastettuaan syöpää pitkään. Sairastelusta huolimatta hän oli saanut elää hyvän, onnellisen elämän rakastavan aviopuolison, lasten, sukulaisten ja lukuisten ystävien keskellä. Meidän perheellemme menetys oli suuri. Oman äidin hyvästeleminen on varmasti yksi elämän vaikeimmista asioista...

Henkilökohtaisen suruni lisäksi huoli isäni selviämisestä huoletti minua. Muistotilaisuudessa hän lausui koskettavan runon:


Laulu kuolleelle rakastetulle

Minä kuljen yksinäin.
On kuollut rakastettuni.
On kuollut koko kaupunki,
On linnut vaienneet.

Tuota naista rakastin niin,
hänen suutaan, hänen silmiään,
hänen käsiään, hänen sydäntään.

On suru jäänyt vain.
On suru jäänyt vain.

Tutuilla kaduilla on autiota, pimeää.
Ei varjot enää yhteen jää, ei helise soittimet.
Noita katuja rakastin niin ja taloja niiden varrella ja
puita niiden reunoilla, kun kuljin kanssasi, kun kuljin kanssasi.

Sinun unesi pitkä on.
On sakea viini unien,
ja pimeys unen metsien, ei toista reunaa näy.
Sinne minua houkutat, yhä syvemmälle luoksesi,
yhä lähemmäksi luoksesi,
sen metsän uumeniin,
sen metsän uumeniin.

-Marja-Leena Mikkola


Todettakoon vielä, että isäni on yhä elossa. Hän täytti syyskuussa 80 v ja on hyvässä kunnossa. Hän ikävöi äitiä yhä, mutta ei lohduttomasti, kuten alussa. Äitini poismeno lähensi meidän keskinäistä suhdettamme.

Maalaus äidistäni 90-luvulta

3 comments:

  1. kirjoitit kauniisti. Kyynel vierähti poskelle. Kannat kaunista muistoa äidistäsi! Halit täältäkin..

    ReplyDelete
  2. Kaunista, koskettavaa...

    ReplyDelete