Thursday, January 26, 2012

Vaihto-oppilasvuosi Amerikassa, toivepostaus

Kun kävimme Los Angelesissa viime viikonloppuna, kävimme moikkaamassa mun vaihtariperhettä samalla. He ovat aivan ihania ihmisiä ja mieleeni palautui paljon aivan mahtavia muistoja, joita voisin nyt kirjoittaa hieman tähän.

Olin siis vaihto-oppilaana v. 1983-84 eli toooodellakin long time ago ;-)! Menin YFU:n kautta ja silloin ainakin sai esittää toiveita paikasta ja minä kaverini kanssa tietysti toivoimme Kaliforniaa ja olimme onnemme kukkuloilla, kun sinne sitten lähdimme yhdessä!!!

Vielä lentokoneessa lennolla Helsinki-LA (siihen aikaan Finnair lensi suoran lennon sinne) mulla ei ollut tietoa isäntäperheestä. Oli vähän outo olo, mutta kun astuin koneesta ulos, vastassa oli aivan suloinen pienikokoinen pariskunta kyltin "Welcome Kati" kanssa ja he hyppäsivät mun kaulaan! Dad teki heti selväksi, että tulen heille vain kahdeksi viikoksi, kun etsivät uutta pysyvää perhettä minulle.

He olivat kertakaikkiaan ihania ja tunsin heti viihtyväni heidän kodissaan Los Angelesin esikaupunkialueella. Palmut, uima-allas ja helle auttoivat asiaa ja myös se, että he veivät mua joka paikkaan. Vieläkin dad puhui viikonloppuna (täyttää 92-vuotta!), että "muistatko Katie, kun menimme avoauto Cadillacilla Hollywoodiin ajelulle ja ihmiset heiluttivat meille, kun luulivat sun olevan movie star", LOL!!! -Niinhän siinä sitten kävi, että dad olikin tykännyt, kun perheessä on taas lapsi kotona ja he pyysivät minua jäämään heille koko vuodeksi! Mom oli sitä halunnut jo alusta lähtien... Perheen omat lapset asuivat jo omillaan, mutta yhteyttä pidettiin tiiviisti. Rakastin niitä juhlapyhiä, jolloin kaikki kokoonnuttiin isolla porukalla (4 lasta ja puolisot sekä puolisoiden vanhemmat, serkut ym).

Kun koulu alkoi, alkoi myös sosiaalinen elämä. Pääsin monenlaisiin porukoihin mukaan ja meillä oli kyllä niin kivaa ja aktiivista elämää! Pidin yhteyttä muidenkin vaihto-oppilaiden kanssa sekä lisäksi minulla oli amerikkalaisia ystäviä tosi paljon. Vieläkin pidetään monien kans yhteyttä!!! Just eräs ilmoitti, että tulee maaliskuussa käymään Dallasissa ja tulee meilläkin käymään kylässä. Muutamat ovat käyneet myös Suomessa tässä vuosien varrella. Itse en siis allekirjoita mitenkään yleistystä amerikkalaisista, että ovat pinnallisia ja unohtavat ;-). 30 vuotta on melko hyvä track record! Näitä pinnallisiakin tietty löytyy...

Harrastelin kuoroa, jumppaa, telinevoimistelua. Tapahtumia oli koko ajan. Elämä oli tosi aktiivista ja viihdyin aivan sairaan hyvin Kaliforniassa. Ilmasto oli upea, samoin tapaamani ihmiset ja wau, ne ostoskeskukset!!! Nyt pitää muistaa, että elimme vuotta 1983 ja olin tullut sinne Oulusta, joka oli siihen aikaan melkoinen käpykylä, hih!

Kun tuli kotiinpaluun aika, olin todella ambivalentein fiiliksin. Ihana oli päästä takaisin kotiin, mutta kamalaa oli jättää taakseen niin upea aika ja ihmiset! Mulla oli siihen aikaan poikakaverikin, saksalainen vaihto-oppilas, ja hänestä eroaminen oli aivan järkkyä. Tosin suhteemme jatkui vielä Euroopassakin ja olemme edelleenkin hyviä ystäviä! Noh, olen tämän jälkeen viettänyt ensin 2 kesää Losissa, muuttanut mieheni kans San Diegoon kahdeksi vuodeksi ja nyt asunut jo Teksasissa yli 10 vuotta. Tämä vuosi kyllä sai mut ihastumaan amerikkalaiseen elämänmenoon sen verran, että täällä sitä sitten ollaan! -Nyt ollaan siinä tilanteessa, että mietitään mahdollisia vaihtoja omien poikien kohdalla...

Alla kuva, jossa olen menossa lentokoneeseen Los Angelesissa! Nyssykkää oli paljon ja osa oli jo postitettu etukäteen Suomeen... ;-)


BlogBooster-The most productive way for mobile blogging. BlogBooster is a multi-service blog editor for iPhone, Android, WebOs and your desktop

8 comments:

  1. Ma kaipaan valilla USA:ta ihan kauheasti, ja juuri nyt on taas menossa se kausi. Mieheni lentaa kohta Californiaan yhdistetylle tyo- ja lomamatkalle, ja olen kylla aika kateellinen. Yleensa kaymme USA:ssa kerran vuodessa lomailemassa, mutta nyt viimeiset vuodet ovat menneet niin rankkojen asioiden kanssa, etta matkat ovat jaaneet. Toivottavasti taas pian!

    ReplyDelete
  2. Ihania muistoja! Vaihto-opiskelu on kylla niin ihanaa, toivottavasti omakin lapsi innostuu joskus lahtemaan :)

    ReplyDelete
  3. Ihan mielettömiä muistoja! Minäkin toivon, että omat tytöt lähtisivät tulevaisuudessa viettämään omaa vaihto-oppilasvuottaan jonnekin päin maailmaa.
    Minulla olisi omassa blogissani Sinulle haaveiluhaaste! Käyhän tutustumassa! Olisi kiva kuulla niistä, koska asut ihan toisenlaisessa ympäristössä kuin me täällä Suomessa.

    ReplyDelete
  4. Paula: Toivottavasti tosiaan pääsette taas pian "normaaliin rytmiin"! Mäkään en päässyt käymään viiteen vuoteen Jenkeissä, kun asuimme Suomessa. Oli kyllä tosi ikävä tänne!

    Sugar: Niinpä, maailma on avoinna meidän kansainvälisille lapsille ;-)! Täällä Teksasissa Texas Tech tekee vaihtoja Helsingin Aalto-yliopiston kanssa. Ystäväni lapsi oli juuri tällaisella keikalla ja tykkäsi tosi paljon!

    BW: Kaikki on mahdollista lasten suhteen ja sitten ehkä mammakin pääsee tutustumaan kyseiseen maahan... ;-) Kiitos haasteesta, huomasinkin sen siellä ja pitää toteuttaa! Kiitos myös sähköpostista!

    ReplyDelete
  5. Jälkeenpäin on harmittanut, etten itse lähtenyt vaihtoon. Syy ei ollut se, etten olisi uskaltanut, vaan kävin musiikkilukiota ja ero omasta luokasta tuntui liian kovalta. Ihania muistoja olet saanut ja toisen perheen! Hih, mullakin on ollut aikoinaan saksalainen poikaystävä, ja edelleen ollaan yhteyksissä!

    ReplyDelete
  6. Mihin maihin lapsesi haluaisivat lähteä?

    Kuulostat kyllä uskomattomalta ihmiseltä. Harvalla oikeasti säilyy ne ystävät noin pitkään ja tuntuu, että moni saa kantapään kautta kokea sen, miten heikolla pohjalla ystävyys todellisuudssa olikaan, vaikka muuta ensin luuli. Mutta kai tuollaiset supersosiaaliset ihmiset vaan aina haalii niitä ystäviä meni minne tahansa. :) Kadehdin tuota luonteenpiirrettä kyllä..

    ReplyDelete
  7. Marjukka: Ymmärrän hyvin, olen itsekin käynyt musiikkiluokan ala-asteella ja osittain yläasteella! Tosi tiivistä oli ja olen vieläkin monen kanssa yhteyksissä... Maailmaahan voi nähdä nyt myöhemminkin, niin kuin olet ilmeisesti tehnytkin :-)!

    Annu: Täällä meilläpäin espanja on vahva ja lapset lukevat sitä koulussa eli espanjankielinen maa sekä Suomi olisi meille hyviä vaihtoehtoja! Mitään konkreettista ei vielä ole, vaihtoonhan ehtii vielä opiskeluaikanakin. - Voi kun kirjoitit kivasti! Olen kyllä tosi sosiaalinen, mutta en nyt mitenkään uskomaton ihminen :-). Jotenkin on niin hyvää tuuria, että ympäriltä löytyy aina niitä mahtavia tyyppejä! Pidän kyllä itsekin yhteyttä ihmisiin ja arvostan hyviä ihmissuhteita. Mulla on monia tyttökavereita, jotka ovat ihan siskojen veroisia! Niistä täytyy pitää lujasti kiinni <3!

    ReplyDelete
  8. voih, ihanaa... itseasiassa juuri tänään mietiskelin, että millaistakohan olisi ollut jos olisi ollut vaihto-oppilaana vaikka 80-luvulla, kun emme vielä eläneet internet-aikaa. nykyään kun yhteydenpito puolin ja toisin on niin paljon helpompaa. enpä usko, että itse eläisin tässä parisuhteessani jos niin olisi ollut, mutta kuitenkin, olisihan se ollut paljon jännempää lähteä silloin sinne kauas, kun kaikesta ei saanut niin helposti etukäteen tietoa. tosin, omasta vuodestani, 00-01, ajat ovat myös jo kovasti muuttuneet. eipä ollut silloin esimerkiksi blogeja, joista lukea muiden kokemuksia!

    ReplyDelete