Wednesday, February 20, 2013

Kotona Dallasissa, yay!

No niin, kotona ollaan Teksasissa! Lähdin Oulun kotoa 9.30 am tiistaiaamuna ja kello on siellä nyt n. 8 keskiviikkoaamuna. Sen vuorokauden tää matkustaminen ottaa.

Lensin Finnairilla JFK:n kentälle Nykkiin. Lento meni tosi hyvin, mutta saavuimme perille myöhässä ja muutenkin vaihtoaika oli niukka. Olin kuitenkin lukenut suomalaiselta nettipalstalta, että huolehtivat jatkoyhteyksistä hyvin. Maahantulo oli siis New Yorkissa, mikä tarkoittaa yleensä (myös nyt) kamalan pitkiä immigration jonoja, matkalaukkujen hakua, tullin läpi menoa ja laukkujen pudotusta jatkolennon hihnalle. Ikkunalaudalla oli oranssit laput rivissä ja omani löydettyä ryntäsin juoksujalkaa eteenpäin.

Wau mikä magia tällä oranssilla lipareella olikaan! Suoraan joka paikassa virkailija ohjasi pitkien jonojen ohi ja näin homma eteni loistavasti. Ongelmana oli vaan se, että seuraavan lennon portti oli kaaaaukana... Juoksin koko matkan, mutta ehdin! Mahdoin olla hehkeä näky ihan hikisenä ja huohottavana :-)! Mulla oli vielä pistelennot ja paluu dallasiin tapahtui Nashvillen kautta...

Mut nyt kotona omassa sängyssä ja innoissaan huomenna taas kohtaamaan kaiken kivan täällä Teksasissa!!!





6 comments:

  1. Siinäpä sitä työmatkaa! Miten muuten olet tullut tähän ratkaisuun? Hyvä toki pitää ammattitaitoa yllä. Mutta montako hammasta pitää paikata että saa matkalipun kotiin? ;oD

    ReplyDelete
  2. Moi Minna! Mun alalla on aivan välttämätöntä tehdä kliinistä työtä, jotta kädentaito säilyy. Tämä ratkaisu mahdollistaa myös muita asioita perheelleni. Suomen reissuihin saa ujutettua myös monia asioita, jotka eivät ole rahassa mitattavissa. Näistä tärkeimmät ovat ikääntyneen isäni tapaaminen ja hänen asioistaan huolehtiminen ja appivanhempien treffaaminen. Meillä on myös Oulussa omaisuutta, josta huolehtiminen on hyväksi paikan päällä. Lisäksi siis myös omistan puolet tästä hammaslääkärivastaanotosta, joten mulla on muutakin hommaa siellä käydessäni kuin poraaminen! Toistaiseksi menemme näin ja minä ainakin olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen :-)!

    ReplyDelete
  3. Heh, voin niin samaistua tuohon hikipaassa juoksemiseen, tosin tein sita domestic lennoilla :) Aikoinaan kun viela seurustelin itarannikon pojan kanssa ja asuin keskilannessa, juoksin Chicagossa aina valilaskulla paikasta toiseen ja yleensa kerkesin seuraavalle lennolle. Kerran olivat sulkemassa jo ovea, mutta paastivat sitten (varmaan saalista) litimaran huohottajan mukaan lennolle :D

    ReplyDelete
  4. Sugar: tuoreessa muistissa on huohotus ja hikisyys :-)!

    ReplyDelete
  5. Tuosta sitten lentelit näköjään meidän yli :). Tästä lentää just meidän talon yli paljon lentokoneita kamalan korkealla. Välillä aina seuraan lentotutkasta (http://www.flightradar24.com/) kuka on minnekin menossa.

    ReplyDelete
  6. Tuula: :-)! Mäkin seuraan joskus sillä appsilla!

    ReplyDelete